Tunteet

Minä en osannut elää ilman sinua, mutten myöskään pystynyt elämään kanssani. Ristiriitaista, tiedän.

Minä vihasin sinua siitä mitä minulle teit. Mutta vihasin itseäni vielä enemmän siitä, että annoin sinun kohdella itseäni niin.

Mutta välillä sinä kohtelit minua niin kuin rakastaisit. Ja se oli ihanaa. Samalla hiljaa hyväksyin sen tosiasian, että minä voisin olla onnellinen vain sinun kanssasi, sinun sääntöjesi alla.

Vaikka tiesin sinun sääntöjesi olevan täysin epänormaaleja ja kohtuuttomia, minä vaalin niitä. En halunnut ärsyttää, se olisi vain johtanut uuteen pettämiskuvioon.

Aina kun otin sinut takaisin luokseni pettämiskertojesi jälkeen, minä sanoin sinulle " Jos sinä joskus vielä satutat minua näin, en kestä enää. Mielummin kuolen, kuin tuntisin tätä kipua enää koskaan"

Mikset sinä lopettanut? Vaikka minä sanoin sinulle niin suoraan kuin mahdollista, että minä kuolisin jos vielä satuttaisit minua uudestaan.

Muistan kerran sanoneeni sinulle epätoivoisessa tuskassani, että pidä muut naiset, mutta ole kiltti ja rakasta minua. Älä kohtele minua huonosti. Rakasta vain.

Ei se siltikään ollut lupaus pettää yhä uudelleen. Se oli epätoivoinen tuskanhuuto, sillä minä ajattelin kuolevani.

Nyt mietin, kuinka ihmeessä minä vielä hengitän? Tämän kaiken olisi pitänyt tappaa minut.

Kielletty

Lista asioista, jotka olivat minulta ehdottomasti kielletty:

- Paljastavat vaatteet

- Työpaikka, jossa oli miehiä

- Puhuminen miehille - asiakaspalvelijat, koulutoverit, työkaverit, neuvoa kysyvät 

- Uudet kaverit

- Vanhat kaverit

- Epäkunnioitus hänen vanhempiaan kohtaan

- Epäkunnioittava käytös koko hänen sukuaan kohtaan

- Hänen ongelmistaan puhuminen 

- Joulu

- Hänen ystäviinsä tutustuminen

- Salilla käyminen 

- Ulkona käyminen ystävien kanssa

- Koulutus

- Työ 

- Alkoholi

- Baarit

- Kaupassa käynti ilman lapsia niin, että hän olisi heitä joutunut vahtimaan

- Vähissä vaatteissa käveleminen lastemme edessä

- Ruoalla sotkeminen

- Sotkuinen koti

- Väsymys äitiyteen

- Väsymys kodin siivoukseen 

- Minun onnellisuuteni.

Kerran suutuin jostain hänen kommentistaan  niin, että otin leivän paahtimesta, heitin sen lattialle ja pyörittelin sitä kantapääni alla muutaman kerran. "Mitä vittua sä teet? Vittu sä olet sairas", hän sanoi ja lähti ovet paukkuen ulos. Tiesin että se suututtaisi hänet, mutta silti minä tein niin. Niin pienellä ja toisille merkityksettömällä eleellä minä näytin, että voin minäkin tehdä väärin ja olla paha. 

Siitä syntyi ilmiriita. 

Näin jälkeenpäin koko asia huvittaa minua.

Tyhjyys

Kaikista pahin tunne on tyhjyys. Kukaan ei enää odota minua, kun tulen pitkän päivän jälkeen kotiin. Tyhjyyden tunne iskee aina vasten kasvojani silloin, kun kirjaan itseni ulos töistä. Tuntuu siltä, kuin astuisin ahdistuksen ja yksinäisyyden täyttämän kuplan sisälle, ja se puhkeaa hetkeksi vain silloin, kun kirjaan itseni takaisin töihin.

Silloin minä kaipaan sinua. Vaikka aiheutit minulle niin paljon pahaa, minä haluaisin muistaa vain ne hyvät hetket. Mutta en anna itselleni lupaa.  Se olisi typeryyttä. 

Ajattelen, etten osaa elää ilman sinua.

Mutta sitten ymmärrän, että se kaikki oli vain osa kieroa peliäsi. Sinä teit minusta riippuvaisen itsestäsi. 

Kun minä joskus olin hyvällä tuulella ja hymyilin, sinä katsoit minua halveksuvasti ja sanoit "Kyllä minä vielä saan selville kenen kanssa sinä minua petät".  Minä en saanut olla näkyvästi onnellinen. Se oli musertavaa.

Kuinka minun nyt pitäisi osata olla onnellinen? Onko onnellisuutta todellisuudessa edes olemassa?