Tunteet

Minä en osannut elää ilman sinua, mutten myöskään pystynyt elämään kanssani. Ristiriitaista, tiedän.

Minä vihasin sinua siitä mitä minulle teit. Mutta vihasin itseäni vielä enemmän siitä, että annoin sinun kohdella itseäni niin.

Mutta välillä sinä kohtelit minua niin kuin rakastaisit. Ja se oli ihanaa. Samalla hiljaa hyväksyin sen tosiasian, että minä voisin olla onnellinen vain sinun kanssasi, sinun sääntöjesi alla.

Vaikka tiesin sinun sääntöjesi olevan täysin epänormaaleja ja kohtuuttomia, minä vaalin niitä. En halunnut ärsyttää, se olisi vain johtanut uuteen pettämiskuvioon.

Aina kun otin sinut takaisin luokseni pettämiskertojesi jälkeen, minä sanoin sinulle " Jos sinä joskus vielä satutat minua näin, en kestä enää. Mielummin kuolen, kuin tuntisin tätä kipua enää koskaan"

Mikset sinä lopettanut? Vaikka minä sanoin sinulle niin suoraan kuin mahdollista, että minä kuolisin jos vielä satuttaisit minua uudestaan.

Muistan kerran sanoneeni sinulle epätoivoisessa tuskassani, että pidä muut naiset, mutta ole kiltti ja rakasta minua. Älä kohtele minua huonosti. Rakasta vain.

Ei se siltikään ollut lupaus pettää yhä uudelleen. Se oli epätoivoinen tuskanhuuto, sillä minä ajattelin kuolevani.

Nyt mietin, kuinka ihmeessä minä vielä hengitän? Tämän kaiken olisi pitänyt tappaa minut.