Enkö ole tarpeeksi kaunis, hyvä vaimo?
Olenko tylsä, lihava, huono sängyssä?
Tyhmä, aivoton, riittämätön?
Miksi minä en riitä?
Sain aina kuulla, kuinka aivoton olen. Sen hän minulle aina kertoi hymy korvissa.
Ja kuten useimmat tietävät, ennen pitkää niitä sanoja alkaa uskomaan. Enhän minä oikeasta elämästä tiennyt mitään. Totta kai hän oli oikeassa. Minun mielipiteilläni ei ollut arvoa, vain typerää sanahelinää, typerän lehmän suusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti