tiistai 29. tammikuuta 2019

Pettäminen

Ja sitähän oli.
Enemmän kuin kukaan ihminen voisi kestää.

Mutta minä annoin anteeksi, kerta toisensa jälkeen. Sinä osasit puhua ihmiset puolellesi, lupasit kuun taivaalta ja lahjoit mitä ihanimmilla asioilla.

”Tämä on sitten viimeinen kerta", minä aina sanoin. Ja sinä vannoit ikuista rakkautta ja lupasit, ettet koskaan enää satuttaisi minua. Mutta niin sinä vain satutit, kerta toisensa jälkeen revit minua pienemmiksi kappaleiksi.

Minä en koskaan luottanut, mutta yritin työntää pahat ajatukset pois. Minun kasvoiltani paistoi hymy, mutta minut oikeasti  tuntevat ihmiset pystyivät nähdä surun silmistäni.

Minä kuolin sisältä päivä päivältä enemmän ja enemmän. Mietin aina, mikä tekoni on ollut niin kamala että ansaitsen tämän kaiken. Minussa oli pakko olla vika. Ei kukaan voi kohdella toista näin.



Miksi tämä tapahtuu minulle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti